Christian Emlek

Kushner ja Witkoff tarjoavat Euroopalle uutta turvallisuusjärjestystä. Voisivat ensin yrittää ymmärtää, mistä puhuvat. Kushner mukaan Eurooppa ja Venäjä eivät ole onnistuneet rakentamaan kestävää turvallisuusjärjestelmää yli 30 vuoteen. Tämä on jo lähtökohtaisesti aika erikoinen tulkinta historiasta. Eurooppaan rakennettiin kylmän sodan aikana ja sen jälkeen laaja turvallisuusjärjestelmä, jonka perustana olivat valtioiden suvereniteetti, rajojen loukkaamattomuus ja oikeus päättää omista turvallisuusratkaisuistaan. Helsingissä vuonna 1975 ja Pariisissa vuonna 1990 sovittiin juuri näistä periaatteista. Neuvostoliitto ja myöhemmin Venäjä sitoutuivat niihin. Järjestelmä ei ajautunut kriisiin siksi, etteivät eurooppalaiset olisi osanneet sopia yhteisistä pelisäännöistä vaan, koska Venäjä päätti rikkoa niitä sotimalla. Kushner ehdottaa nyt pysyviä keskusteluyhteyksiä ja parempaa kriisiviestintää. Hyvä ajatus, mutta tällaisiakin järjestelyjä on ollut jo vuosikymmeniä esimerkiksi Etyjin puitteissa. Niiden tarkoituksena on nimenomaan ollut ehkäistä väärinkäsityksiä ja sotilaallisia yhteenottoja. Seuraavaksi Kushner haluaa lisätä sotilaallisen toiminnan avoimuutta. Euroopassa on tätäkin varten sovittu sotaharjoitusten ennakkoilmoituksista, tarkastuksista ja luottamusta lisäävistä järjestelyistä. Venäjä on kuitenkin toistuvasti kiertänyt tai rikkonut niihin liittyviä velvoitteitaan. Ongelma ei siis ole siinä, ettemme olisi keksineet näitä mekanismeja aikaisemmin. Ongelma on siinä, miten saamme Venäjän noudattamaan niitä. Erityisen tarkkana olisin Kushnerin ehdottamien vastavuoroisten sotilaallisten rajoitusten kanssa. Paperilla vastavuoroisuus kuulostaa reilulta, mutta käytännössä se ei välttämättä ole sitä lainkaan. Venäjä voi keskittää joukkojaan omalle alueelleen. Suomen puolustus taas perustuu myös siihen, että liittolaiset voivat harjoitella täällä, varastoida kalustoa ja lähettää vahvistuksia nopeasti. Jos näitä toimintoja rajoitettaisiin, seuraukset voisivat olla meille paljon vakavammat kuin Venäjälle. Kushner vakuuttaa myös, että jokainen valtio saa päättää omista turvallisuusratkaisuistaan eikä Venäjällä ole veto-oikeutta muiden maiden valintoihin. Tästäkin on jo sovittu, eikä periaatteessa ole mitään uudelleen neuvoteltavaa. Suomen, Ukrainan ja muiden Euroopan maiden turvallisuus ei kuulu Venäjän päätettäväksi. Koko tässä amerikkalaisessa avauksessa on perusasiat täysin hukassa. Kushner ja Witkoff lähestyvät Euroopan turvallisuutta ikään kuin ongelmana olisi ollut vuosikymmeniä jatkunut epäluottamus ja osapuolten kyvyttömyys löytää riittävän hyvää sopimusta. Todellisuudessa Venäjä on rikkonut juuri niitä periaatteita, joita nyt esitellään suuren historiallisen rauhansuunnitelman perustaksi. Nyt haiskahtaa siltä, että Trumpin käskynhaltijat suunnittelevat Euroopan turvallisuutta Kremlin määrittelemistä lähtökohdista. Silloin voi käydä niin, että kädet ovat amerikkalaiset, mutta ääni on Putinin.