suomenuutiset.fi/poliisi-kes… "Aftonbladetin mukaan poliisi keskeytti viikonloppuna epäillyn sukuelinten silpomisen uppsalalaisessa kauneushoitolassa. Epäillyn teon kohteena oli alle viisivuotias tyttö. Yhdellä kiinniotetuista oli päällään lääkärin työasu ja käsissään kirurgisia instrumentteja. Kahdeksan kiinniotetun joukossa oli saman perheen jäseniä, ja viranomaiset ottivat paikalta lapsia huostaan."

Live: Vieraana lakimies ja ex-diplomaatti Simo-Pekka Parviainen, Iranin ... youtube.com/live/T8Z7iHEixVE… lähteestä @YouTube

Ranskan katumellakat, äärivasemmisto, islam ja maahanmuutto (Pekka Väisä... youtu.be/kGUHLqWh8ms?is=JsmA… lähteestä @YouTube

Eeropekka Rislakki (21.10. Facebook): "Ranskan kaupunkien kaduilla paloivat roskikset ja kaupungintalot, mutta myös ajatus siitä, että ranskalainen sivilisaatio periytyy jatkossakin. Vastakkain ovat Vanha Ranska ja Uusi Ranska. Mitä pidempään levottomuudet jatkuvat, sitä todennäköisemmin Marine Le Pen valitaan ensi kevään presidentin vaaleissa Élyséen palatsiin. Ranskan enemmistö – Vanha Ranska – on kyllästynyt kaaokseen, jonka keskellä seisoo katastrofiksi kutsuttu presidentti, jonka auktoriteetin Lapsikuninkaat murskasivat lopullisesti kaduilla. ***** On ollut vaikea hahmottaa, keitä Ranskan kaupunkien kaduilla oikeastaan on. Aluksi oli lukiolaisten protesti rappeutuneista kouluista, opettajapulasta, huonoista lukujärjestyksistä ja valtiollisesta Parcoursup-yhteishakujärjestelmästä, jonka kautta haetaan ensimmäisen vuoden korkeakouluopintoihin. Vasemmiston mukaan järjestelmä murentaa égalitén, tasa-arvon periaatteen. Pian mukaan ilmaantuivat keltaliivit, ammattiyhdistysliike, yliopisto-opiskelijat ja Jean-Luc Mélenchonin äärivasemmistolainen La France Insoumise, LFI-puolue. Sen kehällä olevat ääri- ja ultravasemmistolaiset, naamioituneet ”casseurs”-ryhmät kuten antifa- ja musta blokki, jotka ryhtyivät hajottamaan, polttamaan sekä välivaltaisiin yhteenottoihin poliisin kanssa. Lopulta ilmestyivät ne, jotka eivät tulleet osoittamaan mieltään vaan ryöstelemään. Valkoihoiset äärivasemmistolaiset hyökkäsivät kaupungintaloihin, toisen polven maahanmuuttajataustaiset joukot tyhjensivät kauppoja. Palestiinalaisliput liehuivat, keffiyehit peittivät kasvoja, ja huuto Macron démission!, (Macron eroa! kaikui bulevardeilla). Huudettavia sloganeita on useita: ”Macron est foutu, la jeunesse est dans la rue!" (Macron on nujertunut, nuoriso on kadulla!); "Louis XVI, Louis XVI, on l’a décapité; Macron, Macron, on peut recommencer!" (Ludvig XVI:nne me mestasimme; Macron, me voimme tehdä sen uudestaan!). Kyse ei ole toisinnosta Euroopan hullusta vuodesta 1968. Tiedän, koska kirjoitin Helsingin Sanomien sunnuntaihin vuonna 1978 koko sivun artikkelin tapahtumista, kun Pariisin levottomuuksista oli kulunut päivälleen 10 vuotta. Viime viikonlopun mellakointi on sekoitus koululaisia, jotka eivät ikänsä puolesta saa ostaa kaupasta edes olutta, sekä ryhmiä, jotka kykenevät tappamaan poliisin. Mutta mukana on myös pyrkimys hävittää vanha Ranska uuden tieltä. ***** Ranskan kaupunkeihin levinneet levottomuudet ovat tuoneet hämmentävästi esiin lapsikuninkaiden nousun. Jo pidempään on ollut näkyvissä, että länsimaiden yhteiskunnat ovat alkaneet pitää lukioikäisiä oraakkeleina. Tunnetuimpia ovat Greta Thunberg ja pakistanilaisten tyttöjen koulutuksen puolesta taisteleva aktivisti ja Nobel-palkittu Malala Yousafzai, joilta me aikuiset olemme kysyneet neuvoa. Sveitsiläis-ranskalainen filosofi, kirjailija ja yhteiskuntateoreetikko, Jean-Jacques Rousseau (1712–1778) uskoi, että ihminen on luonnostaan hyvä, empaattinen ja vapaa, mutta yhteiskunta, lait ja omistusoikeus turmelevat hänet. Rousseaun nimiin on teipattu käsite jalo villi, joka voidaan nähdä lapsissa. Ranska on jo 40 vuotta perääntynyt teinien edessä: Devaquet-aloite peruttiin (1986, lakialoite, joka olisi nostanut yliopistojen lukukausimaksuja ja antanut oppilaitoksille oikeuden valita opiskelijansa tiukemmin perustein); Balladur-ehdotus peruttiin (1994, työsopimusehdotus, jota kutsuttiin kansan suussa ”nuorisominimipalkaksi”), joka olisi sallinut alle 26-vuotiaiden nuorten palkkaamisen 80 prosentin minimipalkalla; Samoin CPE peruttiin (2006, työsopimusmalli, joka koski alle 26-vuotiaita, ja olisi antanut työnantajalle oikeuden irtisanoa nuori työntekijä kahden ensimmäisen vuoden aikana ilman erillistä perustetta). Nuoret ikäluokat ovat oppineet vuosikymmenien aikana, että protestointi kannattaa. Pidätetyistä 86 prosenttia on ollut alaikäisiä, ja kolmasosa väkivaltaisista ryöstöistä epäillyistä on alaikäisiä. He kykenevät kuolettavaan väkivaltaan jopa kokeneita mellakkapoliiseja vastaan. Silti syy ei ole pohjimmiltaan Lapsikuninkaissa. Lapsi ei pysty ottamaan valtaa yksin. Aikuisten on se hänelle luovutettava. ***** Yhdysvaltalainen yhteiskuntateoreetikko ja kirjailija (sekä konservatiivi-intellektuelli) Thomas Sowell on kirjoittanut, että jokainen uusi sukupolvi on pienten barbaarien invaasio sivilisaatioon. Lapset ja nuoret on sivistettävä ennen kuin on liian myöhäistä. Barbaareille opetetaan maailman säännöt, ei päinvastoin. Lapsia kuunnellaan, mutta kun he alkavat neuvoa aikuisia, heidät palautetaan paikalleen (toim. huom.: paitsi arjen tietotekniikan osalta…). Sowellin mukaan kukaan ei synny valmiiksi sivistyneenä, moraalisena tai lakia kunnioittavana. Jos yhteiskunnan instituutiot – perhe, koulu ja yhteisö – epäonnistuvat opettamaan uudelle sukupolvelle itsekuria, arvoja, vastuuta ja muiden kunnioittamista, sivilisaatio romahtaa sisältäpäin. ***** Ranskan mielenosoitusten uutisoinnissa on ollut jälleen piirre, joka vaikeuttaa tilanteen ymmärtämistä. Kyse on median vanhasta tempusta: vaikeneminen on kannanotto. Tässä tapauksessa maahanmuuttajataustaisten nuorten osuudesta levottomuuksissa. Siksi perinteinen media on osavastuullinen somevirran algoritmien vaikutuksesta, koska se itse ei hoida tehtäviään tiedonvälittäjänä. Ranska ei kerää virallisessa väestönlaskennassa tietoja uskonnosta tai etnisyydestä. Siksi tarkkaa lukua ”muu kuin kristitty” ei ole. Käytettävissä on Ranskan tilastokeskuksen, INSEE:n synnyinmaatilastot sekä kyselytutkimuksia yhtiöiltä kuten Ifop sekä INED/INSEE TeO2. Vuonna 2025 Ranskassa asui noin 8 miljoonaa maahanmuuttajaa, joka on 11,6 prosenttia koko väestöstä. Euroopan maista kotoisin on 2,4 miljoonaa henkeä, joiden uskonnollinen/kulttuurinen tausta on kristillinen. Aasiasta kotoisin olevat ovat kristittyjä, hinduja ja buddhalaisia. Maghreb-alueelta (Algeria, Marokko, Tunisia), Turkista ja Saharan eteläpuoleisesta Afrikasta kotoisin olevat, ensimmäisen polven maahanmuuttajat ovat lähinnä muslimeita, ja heidän osuutensa maahanmuuttajista on yli puolet. INSEE:n tilastojen mukaan vuonna 2025 Ranskassa asui noin 8,03 miljoonaa Ranskassa syntynyttä henkilöä, joilla on vähintään yksi maahanmuuttajavanhempi. Siten ensimmäisen ja toisen sukupolven maahanmuuttajia Ranskassa on yhteensä arviolta 16 miljoonaa. Heistä Maghreb-, turkkilais- ja merkittävä osa afrikkalaisista on ei-kristillistä – pääosin muslimitaustaista syntyperää. Kuten todettu, virallista uskontotilastoa ei ole, joten toisen ja kolmannen sukupolven uskonnollisesta suuntautuneisuudesta ei ole luotettavaa tietoa. Miksi tieto maahanmuuttajista ja heidän taustoistaan on oleellista? Se selviää seuraavissa tekstini osioissa. ***** Alistumaton Ranska -puolueen (La France Insoumise), LFI:n puheenjohtaja Jean-Luc Mélenchon pelaa valtapeliä taitavasti, mutta myös häikäilemättömän vaarallisesti. Puolue istuu Ranskan parlamentissa. Mélenchonin tavoite on selvä: Uusi Ranska rakentuu toisen ja kolmannen polven maahanmuuttajista. Ei siis sopeutumista ja sulautumista vanhaan järjestykseen, vaan tavoitteena on järjestelmän tuhoaminen. LFI-puolue luokitellaan joko laitavasemmistoksi tai äärivasemmistoksi. Poliittisen historian mukaan puolue on radikaalia reformistista vasemmistoa, joka toimii demokraattisen järjestelmän puitteissa ja vaatii uutta, kuudetta tasavaltaa. Sen sijaan Ranskan sisäministeriö ja ylin hallinto-oikeus sekä hallituksen tärkein lakia säätävä ja juridinen neuvoja Conseil d’État ovat kuitenkin luokitelleet sen äärivasemmistoksi. Mélenchon itse torjuu äärileiman ja kutsuu itseään ekososialistiksi. Mélenchonin ja LFI:n kielenkäytössä Vanha Ranska ja Uusi Ranska edustavat kahta eri käsitystä siitä, mikä Ranska on ja kenen ehdoilla se voi jatkaa. Vanha Ranska tarkoittaa olemassa olevaa järjestystä: viidettä tasavaltaa, sen instituutioita, maahanmuuttajien assimilaatiota eli sulautumista ja kotoutumista vaativaa kansallista identiteettiä, sekä ranskalaisten enemmistöä, joka edellyttää, että uudet sukupolvet sopeutuvat vanhaan. ***** Mélenchon puhuu valkoisesta etuoikeudesta, valtion väkivallasta ja kansalaisten vallankumouksesta. Valtion väkivaltaa ei pidetä oikeutettuna, joten koululaisilla ja nuorilla on hänen mukaansa oikeus, jopa velvollisuus kostaa. Vanha demokraattinen rakenne ole enää oikeutettu, eikä vanhaan järjestykseen pidä integroitua. Se on korvattava uudella. Mélenchonin keinot Uuden Ranskan saavuttamiseksi ovat sekä institutionaalisia että kadulla tapahtuvia. LFI ajaa kuudetta tasavaltaa, siis perustuslain uusimista, ei vain hallituksen vaihtoa. Mélenchon puhuu kansalaisten vallankumouksesta ja ”lukujen voimasta”. Hänen mukaansa enemmistönä ei ole enää vanha, vaan juuri se uusi, joka on jo kaduilla ja lähiöissä. Uusi Ranska ilmaantui käsitteenä Mélenchonin puheeseen vuonna 2018 Seine-Saint-Denisissä, joka on Ranskan maahanmuuttajavaltaisin departementti. Hän totesi, että se, mitä siellä näkyy, on Uusi Ranska. Siinä, missä Vanha Ranska nojaa kulttuurin jatkuvuuteen, yhteisiin sääntöihin ja arvopohjaan, sekä siihen, että sivilisaatio opetetaan uusille tulijoille, Uusi Ranska nojaa murtumaan, uuteen väestöpohjaan ja siihen, että säännöt kirjoitetaan uusiksi. LFI:n tavoitteena on rakentaa 2000-luvun Ranska toisen ja kolmannen polven maahanmuuttajista ja postkoloniaalisista sukupolvista. Uusi Ranska ei periydy, se tehdään. Palestiinalaisliput, keffiyeh-huivit ja identiteettipoliittinen puhe eivät ole sivujuonne. Ne merkkaavat, kuka kuuluu Uuteen Ranskaan ja kuka ei. ***** Mélenchonin ja LFI:n käytännön politiikkaa kutsutaan bordelisaatioksi ranskalaisen slangisanan mukaan. Tässä yhteydessä sana tarkoittaa tahallista kaaoksen tuottamista. Bordel tarkoittaa kirjaimellisesti bordellia, mutta arkikielessä c’est le bordel tarkoittaa: ”täällä on täysi kaaos”. Bordelisaatio on siten järjestelmän, kadun tai koko maan muuttamista sekasortoiseksi. Järjestyksen haastaminen esitetään oikeutettuna paineen synnyttämisenä. Koulusaartoja, mielenosoituksia ja levottomuuksia hyödynnetään, vaikka ne karkaisivat käsistä ja instituutioiden uskottavuutta rapautetaan, kunnes vanha järjestys näyttää voimattomalta. Mélenchonin LFI-puolueen bordelisaatiopolitiikka todennäköisesti kuitenkin kostautuu. Enemmistön Vanha Ranska näkee LFI:n aggressiivisena ja vaarallisena. Mitä enemmän Mélenchon harjoittaa lietsontaa, sitä enemmän myös poliittinen keskusta, aiemmin Macronin valinnan takana ollut keskitie, alkaa ymmärtää Le Peniä ainoana vaihtoehtona. Jos Uusi Ranska syntyy kadun voimalla eikä äänestysuurnilla, ranskalaisten enemmistö ei koe sitä vapautukseksi vaan uhkaksi. Siten kaaos ei synnytä Mélenchonin kuudetta tasavaltaa, vaan sen vastareaktion. Ironia on täydellinen, jos äärivasemmistolainen kapinapuolue avaa tien Ranskan kansallismielisen ja oikeistopopulistisen Kansallinen liittouma -puolueen (Rassemblement National, RN) ehdokkaan Marine Le Penin presidenttiydelle ensi kevään vaaleissa. Ranskalaista kirjailijaa ja filosofia Albert Camus’ta siteeraten hänen romaanistaan Rutto (1947), Ranska joutuu valitsemaan ruton ja koleran välillä, sillä näillä näkymin presidentinvaalien toisella kierroksella ovat vastakkain Mélenchon ja Le Pen. Kummassakin tapauksessa myös Euroopan unioni on tutisemassa. ***** Ei ole suoraa näyttöä siitä, että Jean-Luc Mélenchonin La France Insoumise -puolue olisi lietsonut ryöstöjä tai tuhotöitä, ainakaan todisteita ei ole julkisesti esitetty. Mutta hallitus, Ranskan kotimaan tiedustelu sekä oikeisto syyttävät LFI:tä silti mielenosoitusten lietsonnasta ja kaaoksen hyödyntämisestä. LFI kiistää väkivallan organisoinnin. Politiikan kuuma kenttä on sekoitus retoriikkaa, lähiliittolaisia ja opportunismia. Ranskan tiedustelupalvelujen arvio (Le Figaro -sanomalehden julkaisema muistio ja kriisikokouksen sisältö) on, että lukiolaisten 17.10. liike ei voinut syntyä tyhjästä: se oli ”LFI:n ja sen äärivasemmistolaisten edustajien organisoima operaatio”. Tiedustelun mukaan tavoitteena on eskalaatio kohti vuoden 2027 presidentinvaaleja. Nimettyinä olivat Pariisin 8. yliopiston ja Nanterren opiskelijajärjestöt sekä pienet äärivasemmistolaiset ryhmät, sekä LFI niiden rinnalla. Pääministeri Sébastien Lecornu puhui LFI:stä ja sen ”ultra-vasemmiston edustajista”; ja hetkeä myöhemmin ”ultra-vasemmistosta ja rikollisista”. Presidentti Macron puolestaan syytti ”kapinallisia aineksia äärivasemmiston sirpaleryhminä, joihin liittyi lukuisia lainrikkojia”. Sisäministeri puolestaan leimasi kasvonsa peittävien, väkivaltaa, hajottamista ja ryöstelyä harjoittavien casseurs-ryhmien toimivan ”erittäin selvästi ultra-vasemmiston instigoimina”, eli yllyttäminä, sekä niiden perässä tulleita opportunistisia ryöstäjiä. ***** Ranskan kotimaantiedustelun mukaan LFI ja sen edustajat olivat koululiikkeen alun takana; kadun väkivalta hajosi jatkossa mukaan liittyneisiin militantteihin ja ryöstäjiin. Kyseessä ei ole pitävä todiste siitä, että Mélenchon olisi tilannut esimerkiksi Limogesin 1883 käyttöön vihityn kaupungintalon polttamisen. Kysehän on porvarillisen ylpeyden monumentista, jonka moni halusi nähdä palavan. Selvää on kuitenkin, että puolueen linja, sen paikallisjohtajat ja sen ympärillä toimiva militantti kenttä tekivät kaaoksesta poliittisesti hyödynnettävän. Vanha Ranska näkee juuri tämän, ja siksi koettu kaaos ei auta Mélenchonia yhtä selvästi kuin sen vastareaktiota edustavaa Le Peniä. Konkreettisia LFI-kytkentöjä on kuitenkin muutama. Saint-Denisin LFI-taustainen pormestari, entinen koripalloammattilainen Bally Bagayoko marssi näyttävästi kouluprotestien yhteydessä kadulla ja hän sai runsaasti somenäkyvyttä asettumalla mellakkapoliisien ja mielenosoittajien väliin huutamalla STOP! – ja sai lempinimen Spider Man. Bally Bagayoko myös tanssahteli palavan roskiksen äärellä (kylläkin ensin veti sen pois koulun edustalta) ja totesi kohuhaastattelussa, että ”väkivalta voi jossain vaiheessa olla oikeutettua (legitiimiä)”. LFI-kansanedustaja Raphaël Arnault on Ranskan hallituksen vaatimuksesta lakkautetun äärivasemmistolaisen ja katuväkivaltaa harjoittaneen antifa-ryhmän Jeune Garden perustajia, ja nyky-antifan osallistuminen levottomuuksiin on tosiasia. Lisäksi LFI:n edustajia oli mukana mielenosoituksissa, ja puolue tuki avoimesti ja julkisesti lukiolaisten koulusaartoja. Kyselyissä selvä enemmistö ranskalaista piti LFI:tä nuorten väkivaltaan kannustavana ja sen toimintaa laita- ja äärivasemmistoa kosiskelevana vaalistrategiana. Mélenchon itse on ollut Janus-kasvoin liikkeellä. Toisaalta hän kehotti pysymään loitolla ryöstelystä, koska se on ”vastoin meidän menetelmiämme”, mutta syytti samalla hallitusta ja poliisia kaaoksen organisoinnista. Hän on puhunut valtion väkivallasta, poliisin raa’asta väkivaltaisuudesta ja nuorten oikeudesta vastata valtion toimiin. Melenchonin retoriikkaa on kutsuttu palomiehen ja pyromaanin yhdistelmäksi: puhku ja puhalla hiillokseen, sitten valita, kun tuli leviää. ***** Jo julkaistujen raporttien mukaan nähtävissä on kolmen erillisen ilmiön sekoittuminen: Sadat tuhannet koululaiset, opiskelijat, ammattiliittojen edustajat ja keltaliivien rippeet muodostivat rauhallisen enemmistön, ja he marssivat kalliiden elinkustannusten ja koulujen huonon tilanteen takia. Toisen ryhmän muodostivat ääri- ja ultravasemmiston ”casseurs” ja musta blokki, eli mustiin pukeutuneet, huputetut, usein valkoihoiset nuoret aikuiset. Toiminnan tarkoituksena on vastustaa hallintoa sekä kapitalismia. He hyökkäsivät julkisiin rakennuksiin, pankkeihin ja luksusliikkeisiin. Limogesin kaupungintalo poltettiin, Marseillen ja Lillen hallintorakennuksiin pyrittiin tunkeutumaan, Lyonin matkailutoimisto sytytettiin tuleen. Graffitit olivat antiautoritaarisia, antifa-merkkejä tägättiin seiniin, ja huudettiin Palestiina-iskulauseita. Ryhmää kuvataan käsitteellä ”groupuscules ultragauche” – pieniksi ultravasemmistolaisiksi sirpaleryhmiksi, jotka eivät ole LFI:n jäsenjärjestöjä vaan sen ideologista lähikehää. Toiminta oli osin organisoitua (salatut puhelinviestit: Signal ja Telegram). Mustiin pukeutuneita oli sadoista tuhansiin kaupungista riippuen. Ei tarvita ennustajan lahjoja siihen, että Ranskaan saapuu antifa- ja mustan blokin joukkojen täydennystä Euroopan vastaavilta ryhmillä, kuten on nähty aiemminkin. Aktivistit vastaavat usein kansainvälisiin solidaarisuuskutsuihin (call to action), kun jossain päin Eurooppaa järjestetään suuren kokoluokan poliittinen tapahtuma tai huippukokous. Kolmas pääryhmä on opportunistiset ryöstäjät, jotka ilmaantuivat köyhiltä esikaupunkialueilta ja lähiöistä. He ryöstelivät kauppoja: puhelinmyymälöitä, urheiluliikkeitä, supermarketteja, ja luksusliikkeitä. Ryhmät eivät ole ensisijaisesti poliittisia. Analyytikot ja viranomaiset erottivat heidät selkeästi mustasta blokista. Raporttien mukaan kaupungintalojen valtaajat olivat pääosin valkoisia, ryöstäjät usein maahanmuuttajataustaisia, toisen ja kolmannen polven ranskalaisia. Toulousessa pidätetyissä oli sekä lähiönuoria, lukiolaisia, ultra-vasemmistolaisia että ns. ensikertalaisia. Kouluikäisten pidätyksissä valtaosa oli alaikäisiä (85–87 prosenttia). Lauantain ryöstöissä ja tuhoissa aikuisten osuus kasvoi, mutta nuoria oli yhä runsaasti. ***** Ranska on selkeästi lamaantunut kolmen ideologisen blokin väliin. Macronin keskusta, joka lupasi alkuaan kolmannen tien ääripäiden välille, on tyhjää täynnä. Äärivasemmalla on Mélenchonin Uusi Ranska, joka halveksii eurooppalaisen kulttuurin saavutuksia; laitaoikealla on lupauksena Le Penin Vanhan Ranskan ylpeys, kuri ja järjestys. Emmanuel Macronin kaksi kautta päättyvät rumasti. Viha haparoivaa presidenttiä kohtaan on mielenosoittajien yhteinen tunne ja liima. Macronin auktoriteetti on murskattu lopullisesti ja häntä kutsutaan katastrofiksi Ranskalle. Samalla hänen seuraajalleen kohdistetut, halveksuvat huudot ovat jo kuultavissa. Ranskassa polarisaatio on syvemmällä rakenteissa kuin yksi vaali voi ratkaista. Macronin virkakausi päättyy, mutta kaaos ei. Teksti Eeropekka Rislakki Kuva: Elysée-palatsi, 2022 Näytä vähemmän" facebook.com/eeropekka.risla…