kaikkitietävä kertoja 🇫🇮 🇺🇦 🇮🇱

Hyvistoimituksilla on sisäänrakennettu ominaisuus, joka tuhoaa niiden journalismin uskottavuuden: KAHDET SÄÄNNÖT. -> INHOKEILLE (republikaanit, yrittäjät, konservatiivit, jne) on yhdet säännöt. -> SUOSIKEILLE (hamaslaiset, demokraatit, elokapinalaiset jne) on toiset säännöt. Piirre vaikuttaa olennaisella tavalla TAPAHTUMIEN TULKINTAAN. Inhokki saa poikkeuksetta negatiivisen tulkinnan, suosikki positiivisen. Uutta kaksisääntönäytelmää käydään hyvismedioissa paraikaa. Se näyttäytyy täysin kirkkaana Hesarin ykkösuutisessa, jossa muslimitaustainen demokraattisenaattori käy käsiksi toimittajaan. HS ja Yle noteeraavat asian, mutta selittävät kaksisääntöjärjestelmällään hyviksen perseilyn inhokkiryhmän viaksi. Näin: -> HS ensin: "Demokraatti­tähti Abdul El-Sayed tylytti britti­toimittajaa ja tarttui kiinni tämän hartioista" -> HS sitten: "Professori se-ja-se näkee käytöksessä yhtäläisyyksiä Trumpin viestintätyyliin." -> HS: "Professori pitää El-Sayedin turhautumista ymmärrettävänä tämän vaalikampanjan aikana kohtaamien poliittisten hyökkäysten vuoksi." -> HS: "voimakas esiintyminen saattaa jopa vedota äänestäjiin, erityisesti nuoriin." -> Yle ensin: "Jenkkivaalien tähti Abdul El-Sayed tuohtui ja tarttui toimittajaan" -> "Professori sen-ja-sen mukaan Trump on muuttanut poliitikkojen suhtautumista mediaan." -> "Professori ymmärtää El-Sayedia, koska kampanjoinnin aiheuttama kova stressi on voinut edesauttaa harkitsemattomaan käytökseen." Huomaatko, mitä tässä tapahtuu? Pahantekijästä rakennetaan uhri. Suosikki perseilee tavalla, jota media ei kuuna päivänä hyväksyisi muilta, mutta suosikilleen media antaa hänelle luvan toimia juuri näin, koska VIKA EI OLE HÄNESSÄ VAAN INHOKKIRYHMÄSSÄ. Kahdet säännöt. ++ Hyvisuutismediat eivät toimi yleisen logiikan tai demokratian periaatteiden varassa. Perusoikeudet ovat niille yhtälailla yhdentekeviä kuin talouden periaatteet tai maanpuolustus. Ne operoivat ennen kaikkea suosikkijärjestelmien logiikalla. Entä miten suosikiksi sitten pääsee? Tietenkin alistumalla ja tunnustamalla median, siis vallanpitäjäm asema. Medialla on Suomessa erittäin vahva satavuotinen asema, eikä se hevillä luovu oikeudestaan määritellä muiden puolesta siitä, mikä on totta ja mikä ei ole totta. Siitä, keitä tänään olisi tarkoitus inhota ja ketä rakastaa. Tältä pohjalta ei ole ihme, että media suojelee asemaansa kiihkeän mustasukkaisesti ja ruttaa maan rakoon jokaisen joka se kokee uhkaavan asemaansa. Mutta olisiko sittenkin parempi strategia yksinkertaisesti tuottaa järkevää, hyödyllistä ja tasapuolista journalismia?

Suomessa ayahuasca-psykedeelin narkkaaminen on laitonta, joten on luontevaa että Helsingin Sanomat etsii haastateltavaa, joka on käynyt retriiteillä käyttämässä kyseistä päänsekoittajaa. Voin avuliaasti vinkata: 2016 Brittimimmi @gailbradbrook sai Costa Ricassa aivan uudenlaisia ympäristövisioita narkattuaan ayahuasca- ja iboga–psykedeelejä sekä kamboa, elävän sammakon ihoeritettä. 2017 Gail törmäsi Roger Hallamiin, jolla oli hivenen erikoisia murhanhimoisia visioita kansanedustajien ja yritysjohtajien tappamisesta. 2018 tämä luomisvoimainen iloinen kaksikko olikin jo perustamassa Extinction Rebellionia, Hesarin lempiprojektia, jonka paikallista versiota Elokapinaa onkin saatu pällistellä siitä lähtien. Suomalainen media on kohteliaisuussyistä jättänyt Elokapinan ilmeisen väkivaltaisen komponentin kokonaan käsittelemättä, mikä on vähän kummallista, mutta ehkä kyseessä on pieni toimituksellinen vahinko vain, niitä sattuupi.