Tarina kahdesta pyramidihuijauksesta Vuonna 2008 paljastui historian suurin sijoitushuijaus. Bernie Madoff oli vuosikymmenten ajan pyörittänyt rahastoa, joka ei sijoittanut mihinkään. Uusien asiakkaiden rahat käytettiin vanhojen asiakkaiden “tuottojen” maksamiseen. Niin kauan kuin uutta rahaa virtasi sisään enemmän kuin vanhaa piti maksaa ulos, kukaan ei huomannut mitään. Madoff lupasi tasaisia, epäilyttävän vakaita tuottoja vuodesta toiseen. Sijoittajat luottivat, koska hänen maineensa oli tahraton ja järjestelmä näytti toimivan – kunnes se ei enää toiminut. Loppu tuli lopulta ulkoa päin: 2008 kansainvälinen finanssi- ja asuntolainakriisi sai sijoittajat nostamaan rahojaan poikkeuksellisen laajasti, eikä Madoffilla ollut enää tarpeeksi uutta rahaa kattamaan nostoja – ja koko rakenne paljastui. Mutta kuvitellaanpa toinen järjestelmä. Tässä ei oteta sijoitusta pyramidiin vapaaehtoisesti – tässä otetaan pakolla neljännes jokaisen palkasta, kuukaudesta toiseen, vuosikymmenten ajan, kuin mafia suojelurahoja keräten, vaikka pakolla ulosoton kautta. Suurinta osaa kerätystä rahasta ei sijoiteta odottamaan tuottoa sille, joka sen maksoi – noin neljä viidesosaa maksetaan heti ulos aiemmin pyramidiin liittyneille, niille jotka liittyivät järjestelmään aiemmin. Vain pieni siivu laitetaan sivuun rahastoihin, ikään kuin julkiseksi kulissiksi, jotta voidaan ulospäin esittää rahastointia ja kertoa valheellista tarinaa siitä että maksut laitetaan kasvamaan korkoa ja aikanaan, kun olet ollut pyramidissa tarpeeksi kauan maksajana, sinua odottaa suuri palkinto. Osallistujalle luvataan, että aikanaan hänelle maksetaan takaisin. Mutta summa ei oikeasri riipu siitä, mitä hän itse maksoi järjestelmään – se riippuu siitä, kuinka moni uusi maksaja on tuolloin mukana ja kuinka paljon rahaa riittää. Jos maksajia on vähemmän kuin saajia, murut pienenevät. Kun Madoffin huijaus lopulta romahti 2008, syynä oli yksinkertainen matematiikka: liian vähän uutta rahaa, liikaa vanhoja lupauksia lunastettavana. Sama yhtälö pätee jokaiseen pyramidiin, oli se sitten rikollinen vai laillinen. Madoff rakensi uskottavuutensa oman maineensa varaan – ja samaa tekee esimerkkimme toinen pyramidi. Jos joku muu taho tarjoaisi taloudellisesti ja todennäköisyyksien valossa yhtä surkeaa diiliä, seurauksena olisi varmasti petostutkinta. Ja tässä toisessa järjestelmässä yhtälö on jo nyt vino: syntyvyys laskee, väestö ikääntyy, maksajia on suhteessa vähemmän kuin saajia. Se järjestelmä on Suomen eläkejärjestelmä. Ero Madoffiin? Madoff joutui vankilaan. Tämä järjestelmä on laillinen, ja siihen osallistuminen on pakollista. Lasketaanpa pyramidi auki. Oletetaan keskimääräinen tulotaso ja 45 vuoden työura. Tänä aikana henkilö maksaa eläkemaksuja lähes 450 000 euroa – työntekijän ja työnantajan osuudet yhteenlaskettuna. Jos nuo samat rahat olisi sen sijaan sijoitettu 6 % vuotuisella tuotto-oletuksella, kasassa olisi 45 vuoden jälkeen pitkälle yli puolitoista miljoonaa euroa. Pitkää työuraa tekevä voikin siis aiheellisesti kysyä: missä on se puolitoista miljoonaa – tai edes se miljoona – joka minua maksuosuuteni perusteella kuuluisi odottaa eläkkeelle päästyäni? Vastaus: ei missään. Se on käytetty eläkeyhtiöiden hallintokuluihin, tulontasaukseen, aiempien, vähemmän maksaneiden ikäpolvien eläkkeisiin sekä sellaisten eläkkeisiin, jotka eivät ole pitkiä työuria tehneet. Eläkejärjestelmä, sen lisäksi että on pyramidihuijaus, on myös vain jatke Suomen erittäin epäkannustavalle järjestelmällä, jossa et juurikaan saa sen mukaan, mitä olet tehnyt, vaan missä osassa järjestelmää olet. Suuret ikäpolvet ovat siis enemmistön tyranniansa voimalla kaapanneet omat lapsensa – ja mikä karuinta, myös lapsenlapsensa – orjiksi järjestelmään, jonka ainoa tarkoitus on kunkin sukupolven kohdalla pitää tölkkiä liikkeellä juuri niin kauan, että kuolo korjaa pois. Lopulta järjestelmä kuitenkin romahtaa omaan mahdottomuuteensa.