PibeX

Euroopan taloudet ovat vaarassa ajautua vakavaan kriisiin ja EU:n yhtenäisyys murentua, koska jäsenvaltioiden taloudellisen kantokyvyn päälle on rakennettu kolme erittäin merkittävää ja pitkäaikaista meno- ja rasitetekijää, joiden nykyiseen laajuuteen ei ole ollut kestävää taloudellista perustaa joita suostuta tunnistamaan. 1. Humanitaarinen apu ja haitallinen maahanmuutto: Jatkuvasti kasvavat julkiset menot, sosiaaliturva-, terveydenhuolto-, asumis-, koulutus- ja kotouttamiskustannukset sekä mahdolliset työllisyys- ja verotulovaikutukset kuormittavat julkista taloutta ja heikentävät kansantalouden pitkän aikavälin kestävyyttä. 2. Kehitysyhteistyö: Valtavat julkiset varainsiirrot Euroopan ulkopuolelle sitovat veronmaksajien varoja, jotka ovat pois oman maan taloudellisista investoinneista, palveluista, infrastruktuurista ja velkaantumisen hillitsemisestä. 3. Kestämätön ilmastoköyhdytys: Ilmastopolitiikan kohtuuttomat kustannukset, energiantuotannon ja teollisuuden kilpailukyvyn heikentyminen, investointien väheneminen sekä kotitalouksien ja yritysten kasvava kustannusrasitus syövät talouskasvua, verotuloja ja valtioiden taloudellista liikkumavaraa. Kaikkien kolmen kokonaisuuden menot, kustannusvaikutukset ja pitkän aikavälin taloudelliset seuraukset on arvioitava avoimesti ja maakohtaisesti. Niiden rahoitusta on tarkasteltava kriittisesti suhteessa valtioiden todelliseen maksukykyyn ja kansalaisten etuun. Kaikki nämä menokokonaisuudet on vedettävä taloudellisesti kestävälle minimitasolle. Euroopan politiikan lähtökohdaksi on palautettava jäsenvaltioiden ja niiden kansalaisten etu, kansallinen päätösvalta sekä oman talouden kantokyky. Politiikkaa on harjoitettava ensisijaisesti oman maan ja sen kansan parhaaksi – taloudellista kestävyyttä, kilpailukykyä ja tulevien sukupolvien elinmahdollisuuksia vaarantamatta. Ikuisen sopeuttamisen, leikkaamisen ja verojen kiristämisen on loputtava. Ne ovat kurittaneet Suomen kansaa jo lähes kahden menetetyn vuosikymmenen ajan. Ihmiset eivät enää jaksa kantaa koko maailman pelastamisen taakkaa taskut tyhjinä. Se näkyy yhteiskunnassa jo huomattavana pahoinvointina, hälyttävinä mielenterveystilastoina ja osaltaan myös työttömyytenä, kun ihmiset eivät yksinkertaisesti enää jaksa tätä loputonta maailman pelastamista. Heikoimmilta ei voida enää leikata. Muuten seurauksena voi olla samanlaista levottomuutta mellakoina ja jopa sisäisiä konflikteja, jos tämä ulkopuolelta saneltu, jäsenvaltioiden taloudelliseen kurjistamiseen johtava politiikka ei nyt lopu. Tekijät joita IMF ei myöskään selkeästi tunnista eikä niiden yhteisvaikutusta Euroopan talouksien kestävyyteen. Pakko alkaa jo uskoa, että Euroopan halutaankin todellisuudessa ajautuvan taloudelliseen romahdukseen ja massiiviseen yhteisvelkaan, jonka avulla Eurooppaan voitaisiin luoda Yhdysvaltain mallin mukaiset syvät likvidit pääomamarkkinat joka ollut ainoana esteenä pyrkiä haastamaan Yhdysvaltain dollari hegemonia. Tämän kehityksen lopullisena tavoitteena on fiskaaliunioni, jossa talouspoliittinen päätösvalta ja yhteinen velanotto keskitetään Brysseliin. Eurooppa muuttuisi käytännössä Yhdysvaltain kaltaiseksi liittovaltioksi osavaltioineen, jolloin jäsenvaltioiden kansallinen suvereniteetti ja itsenäinen päätösvalta katoaisi. Tosiasiassa olemme menettäneet merkittävän osan suvereniteetistamme jo vuosikymmeniä sitten. EU-komissio ja kansainväliset, käytännössä kansalaisten suoran vaaleilla antaman mandaatin ulkopuolella toimivat organisaatiot ovat vuosikymmenten ajan ohjanneet jäsenvaltioiden politiikkaa ja lainsäädäntöä yhä yksityiskohtaisemmin direktiivien, asetusten ja muiden sitoumusten kautta. @vonderleyen @Lagarde @KGeorgieva Tiedoksi: tällainen kehityssuunta ei tule johtamaan Euroopan vahvistumiseen tai Yhdysvaltain dollarin aseman haastamiseen. Se johtaa täysin päinvastaiseen lopputulokseen: jäsenvaltioiden taloudellisten ahdinkojen syvenemiseen, kansalaisten luottamuksen murenemiseen, ja lopulta koko EU:n hajoamiseen.