Kai Nilakari

Suomea kutsutaan rasistiseksi maaksi. Mitä hölynpölyä. Saavuin Suomeen pakolaistyttönä, vähemmistöön kuuluvana ihmisenä. Silti olen täällä saanut nauttia oikeuksista, vapauksista ja mahdollisuuksista, joista monissa muissa maissa ei voisi edes haaveilla. Joten seuraavan kerran, kun joku väittää Suomen olevan rasistinen maa ja selittää omat epäonnistumisensa heikko-osaisuudella tai yhteiskunnan asettamilla esteillä, kannattaa muistuttaa häntä myös niistä mahdollisuuksista, joita tämä maa tarjoaa. Esimerkiksi siitä, että Suomessa voi opiskella yliopistossa ilman lukukausimaksuja. Opiskelu on maksutonta meille suomalaisille. Suomi ei ole täydellinen maa. Rasismia ja epäkohtia on olemassa, eikä niitä pidä kieltää. Mutta samalla olisi syytä tunnistaa myös ne mahdollisuudet, tasa-arvo ja oikeudet, joita täällä pidetään itsestäänselvyyksinä mutta joita kaikkialla maailmassa ei ole tarjolla. Ja sitten yksi asia, jonka olen oppinut omasta elämästäni: kaikki ei aina ole kiinni lähtökohdista, olosuhteista tai siitä, kuinka monta kertaa elämä on kohdellut kaltoin. Joskus kyse on myös omista valinnoista, sinnikkyydestä ja siitä, päättääkö nousta uudelleen kaaduttuaan. Been there, done that. Olen epäonnistunut, aloittanut alusta ja noussut uudelleen. Se on elämää. Epäonnistuminen ei tarkoita, että mahdollisuudet olisivat loppuneet. Päinvastoin: joskus juuri epäonnistumiset muodostavat sen tarinan, josta menestys lopulta rakentuu. Olen parhaiten oppinut tehtyäni virheitä tai epäonnistuttuani. Älä anna epäonnistumisen määritellä sinua. Älä myöskään anna olosuhteidesi päättää puolestasi, mihin asti voit päästä. Suomessa on mahdollisuuksia. Niistä kannattaa ottaa ilo irti. You can do it!