Vaadin meille Hämeenlinnaan edullisia kaupungin tukemia omistusasuntoja. Voisimme perustaa oman Hätäs-järjestelmän. Hätäsin ideana on, että myös pienituloisella olisi mahdollisuus omistusasuntoon. Käytännössä ostaisin itse omiin nimiini useamman Hätäs-asunnon. Niitä jaettaisiin ”arvonnoissa” myös paikallisille poliitikoille ja silmäätekeville. Julkisuudessa paheksuisin tietenkin Hätäs-asuntojen heikkoa saatavuutta ja vaatisin niitä lisää. Sitten saisin taas lunastettua yhden tai kaksi itselleni. Voittava suunnitelma.

Kiitos Leena! ❤️ Meillä suomalaisilla on kansallinen häpeän trauma, joka estää meitä olemasta terveellä tavalla ylpeitä itsestämme. Olemme olleet milloin Ruotsin ja milloin Venäjän vallan alla, ja aina on jouduttu pelkäämään hyökkäystä idästä. Kylmän sodan aika ja suomettuminen viimeisteli nöyryyskulttimme. Meillä on myös satojen vuosien kansanperinne siitä, että ylpeys ja vaurastuminen ovat pahoja asioita. Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. On ollut parempi piilottaa omaisuus (jottei kukaan tule ryöstämään). On parempi piilottaa omat vahvuudet (jottei kukaan kadehtisi). Kateushan vie kalatkin vedestä, joten siltä pitää suojautua. Tämä vuosituhantinen prosessi on tehnyt meidät nöyriksi. Suomessa itsensä haukkuminen on hyve, ja me toivomme että muut kehuisivat meitä nöyryydestämme. Ei mun takia tartte kahvia keittää. Pieni on kaunista. Meille on myös tosi tärkeää, mitä muut meistä ajattelevat. Kun Suomi mainitaan hyvässä valossa, lähdemme torille. Jokainen MM-kulta ja Euroviisu-voitto on mannaa rikkinäiselle sielullemme. Samaan aikaan jos joku sanoo meistä edes puolikkaan pahan sanan tai tekee ikävän uutisen, me uskomme olevamme katastrofin partaalla. Meillä on hylätyksi tulemisen pelko, ja sen vuoksi toivomme että kaikki tykkäisivät meistä suurista vioistamme huolimatta. Kukaan ei tullut auttamaan meitä syksyllä 1939. Sitä emme halua toistaa, ja sen vuoksi Trumpin puheet kylvävät epävarmuutta. Ei kai Nato hylkää meitä? Ei kai EU hylkää meitä? On hyväksyttävä idiooteinkin elpymispaketti, koska muuten joku katsoo meitä pahasti Brysselissä. Me jopa maksamme siitä, että joku hyväksyisi meidät. Olemme kuin epävarma koululainen, joka ostaa luokkakavereille karkkia, jotta nämä edes vähän tykkäisivät karkin ostajasta. Kuvio menee siis näin: 1️⃣ Meidän pitää haukkua itseämme, koska se suojaa meitä pahalta. 2️⃣ Jos joku kritisoi meitä, se on katastrofi, koska silloin tulemme hylätyiksi. Ja koko tämä sielunmaisema näkyy meidän puheissamme. Olemme muka ihan kamala ja väkivaltainen maa – vaikka jokainen näkee otsallaankin rikostilastoista ja pitkästä eliniänodotteesta, että me olemme todella hyvä maa.